lauantai 28. syyskuuta 2013

Pippurisen tytön blues/ Wayward girl blues



 


Opin bluesin

jo äitini polvilla.

Ja hän kantoi bluesin minulle.

Olen miettinyt koko päivän,

miettinyt mennyttä,

ja miettinyt äitiäni viimein.



Sain kirjeen,

ja arvaatko, mitä siinä luki?

Siinä sanottiin, ”tule kotiin,

rakas äitisi on kuollut.”

(Ja mitä teit?)

Hyppäsin junaan,

ja matkasin kotiin näkemättä mitään.

Hän ei kuollut ollutkaan,

mutta aivan viimeisillään.

(Mitä hän sanoi?)

Hän sanoi, “tule tänne, lapseni,

lankea polvillesi,

etkö laulaisi ”Lähemmäksi saavun Jumalaa?”

Sitenpä menin polvilleni,

ja aloin valittaa.

”Rakas äiti, yritän sen virren laulaa.”


(Ja miten sen lauloit?)

Minä lauloin:

ohhhhhh,

ohhhhhh,

ohhhhhh,

ohhhhhh.



Blues lähti valumaan,

kuin mustat pilvet sateen.

”En näe sinua enää, jää hyvästi äiti rakas.”

Sitten kipaisin pois,

kyynel sydämessäni.

Minulla ei ole äitiä huolehtimassa. 


(Ja miten se menikään?)

Minä lauloin:

ohhhhh,

ohhhhh,

ohhhhh,

ohhhhh.


(Laula se vielä.)
Minä lauloin:

ohhhhh,

ohhhhh,

ohhhhh,

ohhhhh.



Caroline Chocolate Drops – Wayward girl blues  



hiljaista