Kaikki
laukkuni on pakattu, valmis olen lähtemään.
Seison
ovellasi, että hyvästellä sinut saisin.
En tahtoisi
herättää sinua tähän,
mutta aamu sarastaa,
on jo aikainen,
ja tööttää tuolla
taksikin.
Oloni on niin orpo, että kuolla voisin.
Joten hymyile
minulle, suukko anna,
lupaathan
minulle, että jaksat odottaa.
Purista
minua niin lujaa kuin koskaan.
Olenhan
lähdössä seuraavalla lennolla,
enkä tiedä,
milloin tulen takaisin.
Voi kulta,
niin ikävä on lähteä.
Niin monta
kertaa olen tuonut sinulle pettymyksiä,
niin monta
kertaa hämännyt.
Uskothan, etteivät ne ole mitään.
Minne
menenkin, ajattelen sinua,
minkä laulun
laulankaan, laulan sen sinulle.
Kun palaan, on vihkisormus mukanain.
Joten
hymyile minulle, suukko anna,
lupaathan
minulle, että jaksat odottaa.
Purista
minua niin lujaa kuin koskaan.
Olenhan
lähdössä seuraavalla lennolla,
enkä tiedä,
milloin tulen takaisin.
Voi kulta, niin ikävä on lähteä.
Nyt on
tullut eron aika,
vielä kerran
mielin suudella sinua.
Sulje vain silmäsi,
ja olen poissa.
Kuvittele
tulevaa,
kun en joudu
yksin lähtemään,
ajasta, kun ei
tarvitse sanoa:
Hymyile minulle, suukko anna,
lupaathan
minulle, että jaksat odottaa.
Purista
minua niin lujaa kuin koskaan.
Olenhan lähdössä
seuraavalla lennolla,
enkä tiedä,
milloin tulen takaisin.
Voi kulta,
niin ikävä on lähteä.
Olenhan lähdössä
seuraavalla lennolla,
enkä tiedä,
milloin tulen takaisin.
Voi kulta,
niin ikävä on lähteä.
John Denver (1971): Leaving on a Jet Plane
http://www.youtube.com/watch?v=yPCI7D-lWNk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti